Mä kirjoitin kyllä yksi päivä. Ehkä ehdittekin nähdä sen vilaukselta. Sitten tapahtui tekninen vika jota en valitettavasti saanut korjattua. Enkä jaksanut enää sen jälkeen alkaa kirjailemaan uutta luovaa tuotosta, joten siirryin Supernturalin pariin ihastelemaan mun poikia.
Mä voin ihan hyvin. Herään aikaisin aamulla ja hengailen pyjamassa. Kirjoitan ja taittelen paperitähtiä. Haaveilen ja mutisen itsekseni. Makailen paljon sängyssä, mutta se ei ole uupunutta jaksamatonta makailua vaan levollista. Hyvän mielen lötköttelyä. Mulla ei ole kiire eikä stressi. Voin tuhlata vaikka koko päivän tulostaen avaruuskuvia mun seinälle. Selaillen kakkureseptejä ja muristen sitä kun ei ole varaa ostaa hienoa ja kiiltävää yleiskonetta. Kirjoittaen rakkauskirjeitä. Ottamalla päikkäreitä ja juomalla kahvia. Polttaen tupakkaa. Parina päivänä olen istunut parvekkeella auringonvalossa ja siristellyt silmiä. Kurkotellut iltaisin kaiteen yli että näkisin tähdet paremmin.
Elämä on hyvää. Vähän hidasta, vähän tahmeaa ja välillä pölyistä. Mutta hyvää kuitenkin.
