Can't take the heat

40 päivää. 800 kaloria. 7 kiloa. Saavutettavissa? Ehkä. Ei minulla tunnu olevan juuri muutakaan. En uskalla lähteä enää ulos. Pelkään että törmään siihen. Ja samaan aikaan katselen jatkuvasti ympärilleni että näkisin sen taas. En tiedä missä olen? Pimeässä. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Pimeässä. Kahvin vaikutuksen alaisena. Pimeässä. Nälkäisenä. Pimeässä? Itkuisena ja yksinäisenä, pelokkaana, kärsivänä, rikkinäisenä. Halki revittynä. 

Särkee. Nähdä se niin tyytyväisenä, tietää että se on ulkona pitämässä hauskaa kun minä olen yksin ja surullinen. Aivan kuin kaikki se mitä meillä oli olisi vain pyyhitty pois, tuosta vain, yksi kädenheilautus ja viuh, kaikki poissa, puhdas pöytä, ei menneisyyttä. Miksi se on niin helppoa! Eikö se näe että se koskee! Sattuu! Tekee kipeää! Vaikka koko eron tarkoituksena oli että se loppuisi, ettei sen tarvitsisi olla vastuussa minun pahasta olosta, ettei se tahdo satuttaa. Ja silti... Tuska on repivämpää kuin ikinä. En tahdo tätä enää. En tahdo ketään enää. 

Harmaa sydän

Taas askel eteenpäin, mutta kuinka monta taaksepäin? Muutan syksyllä Puijonlaaksoon. Siellä on kuulemma mukavaa. En vain tahtoisi olla ilman sitä petoa joka repi minut kappaleiksi ja jätti harmaaksi kasaksi maahan. Mutta en minä saa sitä takaisin. Korvaan sen muodostaman tyhjiön katsomalla Bonesia, laskemalla kaloreita ja juomalla kahvia. Kalapuikot ja hernekeittopurkit kiertää kehää pään sisällä. Uskaltaako syödä nuudeleita? Niitä on vaikea laskea. Tonnikala on kuivaa. Herkkusienet on hyviä mutta ne maksaa liikaa. Raejuusto on aina varma valinta, mutta sekin käy tympimään jossain kohtaa. Mitä muuta?

Tuntuu kuin olisi mennyt ihan rikki ja palasiin. Ja sen myötä kaikki kosketus maailmaan on suhteellisen kadoksissa.

Hampaat poskilihassa et huuda

Elämä meni päivässä sirpaleiksi. Yksi viesti ja se siitä. Ei edes puhelu. Ei vieläkään tietoa mitä tapahtuu. Poistettu parisuhdestatus. Niinkö helppoa se on? Puoli vuotta hukkaan heitettyä aikaa ja korvaukseksi en saa mitään. En edes keskustelua kasvotusten. Annoin kaikkeni ja sain vain liudan likaisia haavoja. Paranoiaa ja pelkoa. Lisää myttyjä päähän. Ja nyt minun pitäisi levittää mitättömät variksensiipeni ja lähteä maailmalle, kaupunkiin jonne muuttaminen tuntui vielä viikko sitten unelmalta. Nyt se on helvetti.

En tahdo tunkeutua sen alueelle. Mutta on pakko. Seuraavan kuukauden ajan paljon papereita, kirjeitä, sopimuksia ja niiden irtisanomisia. Kahden viikon loma joka ei todennäköisesti tunnu siltä. Itsensä etäännyttämistä ihmisistä ja tästä kaupungista, ehkä juuri siksi että pakenemisesta tulisi helpompaa.

Suru puristaa minut kasaan ja tekee minusta pienen. Se puristaa pois kaiken pehmeän. Jäljelle jää vain kovaa ja terävää. Panssarin joka on oikeasti ohutta kuin lasi, vaikka se näyttää teräkseltä.

I am setting you free

Se on niin helppoa. Vaikka luulit että kaikki on hävitetty ja piilotettu, hakeudut silti vaistonvaraisesti sinne mistä löydät helpotuksen. Samoin miten vaistonvaraisesti viimeksi säästit kaiken. Se punainen on niin kaunis. Kaikki haisee metallille.

I told you I'd die

Jälleen yksin.

Vedessä humisee

Tuli paha mieli koska söin twix-patukan. Semmoisen ison. Ei tämän pitäisi mennä näin, tämä ei saisi mennä näin. Tällä kertaa lupasin etten sekoa, etten harmistu vaikka söisinkin jotain väärää. Mutta unohdin ottaa eväät mukaan, unohdin minun raejuustot ja maissin. Ja sitten tapahtuu pahoja koska en osaa. En osaa tehdä tätä normaalisti. Mutta se huolestuttaa ihmiset ja sitä vihaan eniten. Että niin häikäilemättömästi puututaan minun tekemisiini vaikka hyvää tarkoitetaankin. Minä en halua sitä. On paljon helpompaa upota kylmään veteen jos on yksin.

Mietelauseena hiljaisuus

Olen huomaamattani laihtunut sen verran, että mahdun jälleen farkkuihin jotka ostin kuusitoistavuotiaana. Nämä taitaa olla lantiomalliset pillit kokoa 24 jos oikein muistan, en nyt tässä työpöydän ääressä viitsi ruveta housuihin kurkkimaan, saattaa joku vielä yllättää itse teosta. Tuntuu sinänsä vähän omituiselta katsoa peiliin kun siellä tuijottelee lyhyt rimpulainen tyttö jolla on mieletön lantio-vyötärö-suhde. En ole kaiketi ennen edes tajunnut sitä. Rintavarustuskin on kutistunut vähän ja sen johdosta olen vain tyytyväinen, tissit kun ei ole ollut kiva juttu enää pariin vuoteen. 

Olen tällä hetkellä todella kummallisessa muutoksen tilassa kaikin puolin. En tunnu oikein pysyvän perässäkään kun joka päivä löydän uusia ihmetyksenaiheita. Miten tämä juurikasvu nyt näin pitkäksi hujahti? Tai nämä kynnet? Onko minulla lantioluut, mitä ne näkyvillä tekevät? Onpa minulla leveä otsa, koska se tuollaiseksi muuttui? Vietän yhä enemmän aikaa peilin edessä koska olen jatkuvasti hämmentynyt. En näytä enää itseltäni mutta en joltain toiseltakaan. Päivitetty versio, minä 19.2 uusilla ominaisuuksilla. Pystyn juomaan jo yhden pullon viiniä tyhjään mahaan ja toisestakin puolet siihen päälle. Vatsaa ei enää koske koska en syö leipää. 

On minulla myös uusia, ikäviä piirteitä. Kun on paha mieli, raavin ihon verille. Huolestutan pedon kun käyn itkemään, teen sille syyllisen olon. En käy enää ulkona tai näe ihmisiä. En osaa lukea enää kirjoja. Kotiin päästyäni vajoan passiiviseen tilaan, jossa makaan alasti sängyssä ja katson tv-sarjoja. Vaikka on kesä, pään sisällä riehuu syksyn myrskytuuli. Aina välillä. Useimmiten siellä on vain rikkumaton hiljaisuus, talvinen metsä joka on peittynyt paksuun lumivaippaan. Olen tyytymätön, mutta hyväksynyt sen.

What more?

Listalta voidaan täten poistaa myös jääteen valmistaminen! ostin eilen mahdottoman hyvää kirsikkateetä ja päätin käyttää sitä. Reseptiä pitää vielä hieman fiksailla että siihen saa enemmän makua mutta yleisestiottaen olen melko tyytyväinen. Kirsikka kun on aina ollut minun suosikkimaku. Ostin myös samalta merkiltä vihreää teetä jossa on lisänä mansikkaa. Sitä en ole vielä kokeillut. Ei minusta tosin mitään epämääräistä teenlitkijää ole tulossa, kyllä se kahvi vaan kaunistaa. 

Viikonlopun operaationa olisi hiusten värjäys. Olen lykännyt sitä koska hoitoaineen ja värin sekoittelu oikean sävyn löytämiseksi on niin rasittavaa ja aikaavievää, varsinkin kun pidennykset pitäisi värjäillä siinä samalla. Mutta kun tämä blondikaan ei oikein toimi. Tahtoisin että tämä olisi ihan valkoinen, mutta silloin ei voi käyttää jatkeita ellei tapa niitä vaalennusaineella ja hopeashampoolla ensin. Joten vaaleanpunainen on helpommin saavutettavissa.

Tämä nyt oli tämmöinen tyhmä työpäivitys.

You can't divide by zero

Listalta voidaan yliviivata otsatukka! Vihdoinkin näen eteeni. Tosin sen tilalle pitäisi kirjoittaa "käy parturissa" koska latvat on ihan kamalassa kunnossa. En vain oikein uskalla mennä kenellekään ihan satunnaiselle leikkauttamaan tätä tukkaa koska se voi mennä pilalle. Siis eri tavalla pilalle kuin nyt. Ehkä kokoan rohkeuteni ja kävelen jonkun kiltinnäköisen tädin parturinovesta sisään ja pyydän nätisti latvojen leikkuuta. 

Ostin eilen uusia tyynyliinoja. Oikeasti tarvitsisin uusia tyynyjä.

To-Do ooph-deh-doh

* Imuroi
* Päivitä blogin/tumblrin ulkoasu
* Vaatekaappi-inventaario
* Siivoa kylpyhuone
* Trimmaa otsatukkaa
* Käy kävelyillä
* Pese uudet tyynyliinat
* Valmista jääteetä

Aikaa tämä viikko. Ja vähän enemmänkin.