Dilated pupils and blue fingers

Takana jälleen paniikintäyteinen yö. Viikon päästä takaisin kouluun ja koetin sen vuoksi korjata unirytmin. Eilen illalla kun yritin käydä nukkumaan, meni asiat taas vähän eri tavalla kuin oli suunniteltu. Uudet lääkkeet näes tuoneet mukanaan melko vekkuleita sivuvaikutuksia, muunmuassa lievästi sanottuna hervotonta vapinaa ja kyvyttömyyttä pitää lihakset rentoina. Viime yö meni melkein itkua vääntäessä kun oli jatkuva jännitystila päällä. Tajusin sitten vihdoin ottaa rauhoittavaa ja pahin kramppaus meni ohi. Nyt muistona vain jatkuvasti kalisevat hampaat ja mestarillisesti tärisevät kädet. On tämä elämä niin kivaa. Koskakohan tässä nukkumaan pääsisi? On tässä kuitenkin jo reilusti yli 24 tuntia valvomista takana. Ehkä annan tällä kertaa periksi ja ryömin pedon luo, se keksii varmasti aktiviteetteja joilla sivuvaikutuksia voidaan lieventää jos sellaisia ilmaantuu. Jos se edes on samassa kaupungissa. Jos se edes muistaa minua.

Keskittymiseni herpaantui koska ikkunan takana on lintuja. En tiedä mitä ne tekee mutta se näyttää mielenkiintoiselta. Naapurit varmaan ihmettelee kun töllistelen suu auki. Mutta ei se mitään. Kai.

Kirjoitan ehkä taas joku päivä kun saan pääni selväksi.

Luopua auringosta vain saadakseen mustan kääpiön

Viha. Punaiset silmät. Vauva. Untuvainen höyhen ja kadotuksesta palanneet ristit. Taivas ja kolme tähteä. Tupakansavu aamuvalossa. Ajatus. Uusi ystävä, ja paras ystävä joka ei vastaa. Uusi ystävä ja minä joka en vastaa. Tyttö. Loppu, päätös tarinalle ja viha. Viinaa. Luetut kirjat. Vuosien takainen aarre. Piirrokset. Kysymys. Vastaus. Kurittomat hiukset ja lähettämätön viesti. Avaruus. Kello kuusi aamulla.

Voiko sitä edes kutsua elämäksi? Kun alat aamulla jossakin sudenhetken ja turvallisuuden välillä miettimään, kumman puolelle kallistut. Kun ihminen toteaa sinun olevan tulvillaan mustaa vettä. Kun mietit, tahdotko enää sitä mikä ennen tuntui unelmalta. Kun pelkäät viattomuuden puolesta. Pelkäät tahrivasi sen. Kun mietit oletko aarre vai noita. Se joka rakasti elämää liikaa muttei saanut sitä tarpeeksi. Vai se joka rakastaa itseään liikaa huomatakseen tukehtuvansa. Kun puhut peilikuvallesi puoli tuntia, yrität uskotella itsellesi että saat vielä jonakin päivänä tuulta siipiesi alle. Kun et tiedä, menetkö nukkumaan vai suihkuun itkemään. Vai juotko lisää viinaa turruttaaksesi pääsi.

Vielä yksi savuke.

Tyttö on sekaisin.

Mä en rakasta ketään koskaan enää et kiitti siitä

Tein tänään lupauksen itselleni. Eilisten viestien sanomasta ei voi erehtyä. Minä en ole ollut sille mitään muuta kuin yksi monista joiden kanssa harrastaa seksiä silloin kun siltä tuntuu. En yhtään mitään muuta kuin lämmin suu johon työntää kyrpänsä. Survaista oikein kurkkuun asti, koska eihän sillä ole väliä, uusia kyllä on ihan jonoksi asti. Petoa ei kiinnosta paskaakaan. Se ei kestä edes ajatusta siitä että poistuisi omalta mukavuusalueeltaan sen vertaa että saisin sanottavani sanottua. Joten minkä takia minunkaan pitäisi enää välittää? Miksi minun pitäisi tuhlata energiaani ihmiseen, joka ei sitä halua? Etsin mun siivet ja opettelen lentämään. Kasvatan luisen kuoren, jonka läpi ei yksikään peto pääse murtautumaan. Sillä ei ole enää lupaa koskea muhun. Koska sen kädet ei ole koskaan tehneet mulle mitään muuta kuin syviä haavoja sieluun. Se saa mennä raatelemaan jotain toista. Mä en halua olla enää rikki. 

Mä tiedän kyllä itsekin että tästä tulee kamalaa ja vaikeaa. Että joka kerta kun siitä kuuluu jotain olen valmis antamaan periksi ja luovuttamaan itseni sen tuhottavaksi, sen omaksi pikku leluksi joka on mukava aina välillä. Silloin kun se on hiljaa ja kaunis. Niin mä aion ollakin, mutta en siten miten se haluaa. Toivon että se sitten vuosien päästä tajuaa minkälainen paholainen se on ollut.

Mikä se lupaus sitten on? Lupaus siitä ettei minusta tule koskaan samanlaista kuin se.

I won't be left dancing along to songs from the past

"Haluatko sä että voisin olla vielä joskus terve?"

"Joo. Kuinka niin?"

"Ehkä pystyt sitten sen vuoksi joskus puhumaan mun kanssa asioista."

"Miksi mun nyt pitää liittyy mihinkään."

"Eli et tahdo liittyä? Mä tiedän ettet tykkää mun hulluudesta ja mielelläsi varmaan tahtoisit että jättäisin sinut vaan kokonaan rauhaan. Mutta minun mielen päällä on asioita jotka tahdon selvittää. Ilman sitä en ikinä pääse eteenpäin elämässäni. Ja minua ärsyttää itsekin olla tällainen. Olisin mielelläni jotain ihan muuta. Mutta mun terapeutti minua käski. En minä muuten. Tekisin aina vaan sun mieliksi jos voisin. Älä vihaa minua niin kamalasti."

"En vihaa sinua ollenkaan. En käsitä miksi mun pitää kantaa vastuuta. Sinusta. Tai muista. Enkä mä halua. En ole oikea henkilö siihen. Enkä halua olla se. Sulla on perhe, sulla on kavereita, tuttuja, terapeutti, sisarukset. Tai voisit tavata kenet vaan." 

"Mä olen puhut ihan kaikille. Mutta ne ei ole sinä. En minä saa niiltä sinun vastauksia. On kysymyksiä joihin vain sinä voit vastata. En mä voi kysyä sinulta minkä takia mun sisko vihaa minua koska sulla ei ole siihen vastausta. Mikset sä ymmärrä? En osaa selittää paremmin. En tahdo että olet vastuussa mistään koska et pysty siihen. Mä antaisin mitä vaan jos mun ei tarvitsisi pyytää sinua auttamaan. Olen jo yrittänyt kaiken ja tehnyt kaiken. Ja tiedän ettet koe että sun pitäisi antaa jotain koska et ole itsekään pyytänyt mitään.Mä unohtaisin kaiken jos pystyisin. Pyyhkisin sut helvettiin mun mielestä ja muistoista ja menneisyydestä jos se olisi mahdollista. Etkö voisi tämän viimeisen kerran kuunnella ja yrittää ymmärtää. Puhua oikeasti. Tiedän että se on liikaa, en saanut pyytää sitä edes silloin kun olit vielä mun kanssa. Anna mulle mahdollisuus onneen."

"Ei mulla ole vastauksia mihinkään. Enkä mä ole mikään vastaus mihinkään."

Minä yritin. Yritin oikeasti saada sen ymmärtämään. Laskemaan minut vapaaksi. Antamaan minulle takaisin siipeni jotka sille lahjoitin ja jotka se kadotti. Mutta ei peto, ei ikinä. Koska se ei pysty luopumaan mistään. Se ei voi koskaan menettää mitään. Sen täytyy aina saada pitää kaikki ovet avoinna, kaikki sylit lämpiminä. Kaikki jalkovälit kostuneina. Kaikki. En jaksa enää olla sen huora. Mutta en pysty muuhunkaan.

If I could sleep forever I could forget about everything

Katselen vanhoja kuvia ja huomaan ikävöiväni menneitä aikoja. Minä olen saanut paljon, mutta olen myös menettänyt paljon. Olen tehnyt paljon väärin, enemmän mitä minulle itselleni on. Huomaan kuinka huonosti olen ihmisiä kohdellut ja tulen varmaan jatkossakin kohtelemaan. Ja viha minua kohtaan kasvaa taas. Suunnattomasti. Viinapullo kaapissa houkuttelee, mutta kalorit eivät. En ole edes syönyt tänään mitään, joten en tarvitsisi paljoa. Kirje on vieläkin pöydällä ja mietin pitäisikö siihen lisätä vielä jotakin. 

Minua väsyttää. Jatkuva taistelu varmaan uuvuttaa vahvemmatkin, enkä minä ole vahva. Huoneen pyörintä ja keikkuminen ei lakkaa millään, myrskytuuli puhaltelee miten sattuu, laantuen välillä vain kerätäkseen voimia uuteen myräkkään. Tahtoisin osata lukea ajatuksia. Yhden päivän vain, ja vain pedon. Että tietäisin mitä sen päässä liikkuu. Tunteeko se mitään. Haluaako se mitään. Onko sillä toiveita. Onko sillä edes sielua. 

Mikä saa minut luopumaan niin paljosta yhden pedon takia? Pyörittelen kysymystä pääni sisällä, palaan siihen uudelleen ja uudelleen, mutta en keksi vastaukseksi mitään muuta kuin rakkauden. Ja se on typerä vastaus josta en pidä. Olisin rakastamatta jos voisin. Miksei siihen ole keksitty lääkettä? Jotakin aivokemiaan vaikuttavaa ainetta, joka veisi rakkaudentunteen pois. Onhan minulla minun lääkkeeni, joiden sanotaan vievän tunteilta terän. Lääkkeet, joita en ole uskaltanut vielä aloittaa. Niiden sivuvaikutuksena saattaa olla painonnousu.

En uskalla laskea irti. pelkään elämää ilman petoa.

'Cause I could never see how someone as soft and sweet as you could ever be with me

"Raw with Love"

I will remember the kisses
our lips raw with love
and how you gave me
everything you had
and how I
offered you what was left of
me,
and I will remember your small room
the feel of you
the light in the window
your records
your books
our morning coffee
our noons our nights
our bodies spilled together
sleeping
the tiny flowing currents
immediate and forever
your leg my leg
your arm my arm
your smile and the warmth
of you
who made me laugh
again.

- Charles Bukowski

Tykkään seksistä ja tupakasta ja siitä kun saan istua pedon patjalla lukemassa kirjaa ja kuuntelemassa kun se huutaa ja kiroaa videopeleille. Tykkään siitä kun ei tarvitse peläten odottaa sitä että se pyytää lähtemään jo. Tykkään siitä kun se piirtää minut täyteen kuvia ja tykkään siitä kun se pitää minusta öisin kiinni. Tykkään siitä miten pehmeästi se osaa silittää ja tykkään nukahtaa sen viereen. Tykkään siitä miltä se tuntuu minun sisällä ja tykkään siitä miten sen sormet tekee minut liukkaaksi. Tykkään siitä miten se tarttuu minua niskasta ja tykkään siitä miten se ei välillä osaa lopettaa. Tykkään siitä miten se hymyilee ja tykkään siitä miten se puhuu rehellisesti huumeissa. Tykkään siitä miten se joskus katsoo minua ja näkee minut. Tykkään siitä että se on olemassa.

Mutta en tykkää siitä ettei se ole olemassa minua varten.

Loppu lähestyy. Tämän tarinan loppu siis. Kirje, johon olen purkanut kaikki tunteeni, on kirjoitettu ja suljettu kuoreen. Kirje, joka ratkaisee kaiken. Yritän saada itseni ymmärtämään että se ratkaisu tulee olemaan se mitä minä en tahdo, mutta joka suo minulle vihdoinkin vapauden nousta siivilleni ja lentää. Nyt odotan vain oikeaa hetkeä lähettää se matkaan tekemään tehtävänsä. Vielä yksi yö, vielä yksi hyvä päivä ja sitten tämä saa päättyä. Vapaa vankilasta, josta en ole itse tarpeeksi vahva paetakseni.