Olen elossa. Teknisesti siis. Hengitän ja sydän lyö. Mutta sieluni on koomassa.
Luulin että kaikki olisi jo paremmin. Että olisin taas minä. Mutta livahdin takaisin unimaailmaan, ihan kuin en olisi koskaan poistunutkaan. En taida olla kamalan hyvä elämään. Eikä vika ole siinä. Mä olen hyvä siinä aina välillä ja sitten ihan superhuono.
Terapeutti epäilee että mulla saattaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. En ihmettele. Siltähän se vähän vaikuttaa.
Mä yritän kyllä taas kohta. Nyt kuitenkin lepään ja näen unia. Jos voisin vaan nukkua ikuisesti.
