Ikuinen taistelu vallasta

Mun pään sisällä asuu tyttö. Se on hirveän vihainen ja onneton. Se on kokenut niin paljon vääryyttä että sen tekee mieli lyödä kaikkia. Mutta se lyö vain minua. Se lyö minua niin kovaa että menen piiloon siltä. Se on niin vihainen ja surullinen että se itkee raivosta ja huutaa ja potkii. Se on pelottavan vahva. Menen siltä piiloon ja silloin se ottaa vallan. Se on ilkeä ja inhottava ja se tekee kamalia asioita. Koska siihen särkee niin kovasti. Sitä on satutettu ja potkittu ja lyöty maahan. Kun se ottaa vallan, mä menen pinnan alle piiloon. Mutta mä en jaksa enää pakoilla sitä. 

Sitä tyttöä pitäisi halata ja rutistaa ja pitää hyvänä. Sille pitäisi näyttää tähdet ja keväiset metsät ja viedä se kalliolle huutamaan keuhkojen täydeltä jotta kaikki se viha ja raivo ja suru lähtisi pois ja antaisi sille tytölle rauhan. Sen pitäisi saada itkeä jonkun olkapäätä vasten ettei sen tarvitsisi purkaa kaikkea vihaansa minuun. Mutta se on vaikeaa koska ei se tyttö tiedä vielä miten hyvää se tekisi. Jos se vaan laskisi irti. 

Sitä vastaan on raskasta taistella. Se vie multa kaiken elintilan. 

Unimaailman kelluvat ilmalaivat

Olen ollut jääluolassa ja maalaamassa kauniissa taloissa joissa on isot ikkunat ja puiset karmit. Siellä missä ei ole koskaan kylmä. Mä olen maannut Välimeren rannan valkoisella hiekalla ja työntänyt jalat aaltoihin. Mä olen ajanut autoa ja tavannut ihmisiä. Siellä missä ei tarvitse hengittää. Mä olen siellä missä ei koskaan tuule. Siellä missä hiekka ei kutita silmiä. 

Se tapahtui taas salaa. Hiivin verhon taakse ja jäin sinne. Kaikki on vähän väärin ja kummallista mutta silti ihan oikein. Siellä huomaa harvoin että joku on jollain tapaa vinossa. Kun verho on ohut. Mutta ainoastaan harvoin.

Mun mieli on saavi joka on täynnä vettä. Sitä tönitään ja potkitaan ja huojutetaan joka puolelta ja sen takia se ei ole koskaan tyyni. Ja sen takia mä en tiedä kuka tai mikä niistä tuuppijoista aiheuttaa minkäkin väreen. Ja se tekee minusta ahdistuneen. Mulla ei oikeastaan ole tunteita enkä tiedä mikä asia aiheuttaa mitäkin. Ja siksi mua ahdistaa. Ja sen takia mä viihdyn siellä verhon takana. 

Eikä kukaan voi pakottaa mua tulemaan esiin. Ei lääkäri eikä terapeutti eikä äiti ja isä. Ei sotkuinen huone tai likaiset astiat tai puhelinsoitot ja tekstiviestit. 

Mun autiolta saarelta pääsee vaikka mihin. 

I know I'm selfish, I'm unkind

Mä olen itsekäs. Mutta ihan väärällä tavalla. Mä olen niin itsekäs, etten huolehdi itsestäni ollenkaan koska pelkään ottaa vastuuta siitä jos satutan muita. Mieluummin otan vaan kaikki sanat takaisin jotka olen sanonut yrittäessäni pyristellä irti ettei sen toisen tarvitse itkeä ja minun tuntea pahaa oloa siitä. En välitä omasta itkustani tai kaiherruksesta rinnan alla. En edes siitä että kaiken tämän takia mä en varmaan koskaan pääse kokemaan sitä lentoliskoja aiheuttavaa ihmistä. Koska mä olen itsekäs enkä uskalla enää. 

Mä olen itsekäs ja hymyilen kauniisti ja lasken ihmiset mun lähelle, viereen ja jalkojen väliin. Mutta vaan silloin kun näen tähdet ja voin puhua niistä. Osoitella niitä taivaalta. Kun mulla on alkoholia veressä, kuplina päässä. Ja aamun hämärässä valossa, silloin kun kaikki on kaunista ja harmaata ja varjoista eikä mikään voi olla rumaa, mä pidän niitä mun sylissä. Silitän ne uneen, pää mun rinnan päällä ja tunnen itseni niin vanhaksi. Ja juoksen tieheni ennen kuin mitään muuta ehtii tapahtua. Ennen kuin jutusta kehittyy mitään muuta kuin muutama jaettu hetki talvipuutarhassa. Koska mä pelkään ja olen itsekäs. 

Mä ymmärrän nyt paljon paremmin. Sitä miten mikään ei ollut minun vika eikä pedonkaan. Mutta ei minusta voi tulla koskaan oikealla tavalla itsekästä. Koska pelkään lähteä siihen. Ja aina mua vaan sattuu paljon pahemmin lopuksi. Ja kaikkia muita myös. koska mä en osaa olla rehellinen ja valheet paljastuu aina. Ja sen jälkeen enkelitkin itkee. Kunpa tämä loppuisi ja saisin kaiken kuntoon. Koska mulla ei ole enää kamalasti sulkia jäljellä nypittäväksi irti. 

Ja mustelmiakin voi saada ja aiheuttaa vaan tiettyyn rajaan asti ennen kuin ne syöpyy sieluun ja niiden puhdistaminen kestää liian kauan. Jos niitä edes saa koskaan kokonaan pois.