Tämä bloggaus on ollut vähän jäissä useastakin syystä. Mutta yritetään tässä joku hetki päivitellä vähän kuulumisia. ei tässä muuta kuin että mukavaa joulua kaikille jotka vaivautuu lukemaan. :------)
19. joulukuuta 2010
3. marraskuuta 2010
Spooky scary skel@ons
Katson animea. Syön riisiä. Juon jääteetä. Pelaan The Sims 2. Piirrän narkkareita. Käyn koulussa. Luen nettisarjakuvia.
Siinä mun päivät pähkinänkuoressa. Tiedän että olen tylsä. Masentava. Hankala. Ilkeä. Välinpitämätön. Mutta kun en mä ole oikeasti. Väsähtänyt vain. On niin monia ihmisiä joita tahdon nähdä, niin monia asioita joita haluan tehdä. Muta jostain syystä energia riittää tällaiseen välttämättömään paskaan. On niin paljon helpompaa olla himassa ja jammailla pyjamassa. Lähteä sitten kouluun kun alkaa jo hämärtää. Leikkiä siellä etten oikeasti ole olemassakaan, ei mua kukaan huomaa. Se toimii paljon paremmin näin.
kyllähän mä tiedän ettei se pidemmän päälle voi jatkua. Mutta siihen asti olen ihan tyytyväinen.
Ps. Palkinnoksi suklaamuffinseja sille joka saa kiskottua minut ulos talostani.
1. marraskuuta 2010
BABBLEBABBLEBITCHBITCHREBELREBELPARTYPARTY
Vitun neiti, itkupilli prinsessa, kiukutteleva vainoharhainen ikäloppu. Et tahdo tehdä mitään etkä nähdä ketään. Jää sitten saatana sisään, lukkiudu huoneesees, rakenna linnoitus sohvatyynyistä ja matoista, syö muroja ja hekottele itseksesi kun kukaan ei ymmärrä sua. Syrjäydy ystävistäs, eihän nekään kunnolla tajuu sua, sitä miten hieno ja erikoinen oot. Vitut. Et sä ole mikään maailmaa muuttava tekijä, oot vaan pyörä tai ratas tai ruuvi koneistossa, joka pärjää ilmankin. Käy vaan iltalukiota koska oot niin vitun ylpee ja vaikee ja vittumainen etkä tule toimeen normaalien ihmisten kanssa. Ole niin ylevä ja omanarvontuntonen, laihduta vaikka kymmenen kiloa ja vedä sitä nollaskolaas, kunhan vaan tukit suus. Koska tajuat, että ihmiset ei oo sulle ilkeitä? Ne vaan yrittää auttaa sua että laskeutuisit niistä pilvilinnoistas, vaikka sitten pää edellä. Saatana.
13. lokakuuta 2010
Rainy days and Mondays
Päiväni koostuvat tällä hetkellä monista mukavista asioista.
- Nukkumisesta
- Röllimuroista ja soijakaakaosta
- Durarara!! -animesta
- Lukemisesta
- Nuudeleista
- Kuumista suihkuista
- Piirtämisestä
- Nettisarjakuvista
- Macro Mondaysta
Ja vaikka teenkin tämän kaiken pääasiassa yksin, se ei oikeastaan edes haittaa. Jostakin syystä olen lopettanut murehtimisen. Asiat voi mennä ihan omalla painollaan. Ja vaikka toisinaan näenkin sinusta unta niin ehkä se ei vaikeuta elämääni. Odotan vain sitä että ehkä joku päivä ymmärrät etten mä ole mitään pahaa tehnyt.
7. lokakuuta 2010
Liian pieni sotilas
Ei vieläkään ole hyvä olo. Taistelen omia ja muiden taisteluja. Kerron lisää kun on aikaa. Nyt menen sänkyyn makaamaan ja nukahdan. Aamulla herään sitten kun itse tahdon. En yhtään aikaisemmin. Hyviä unia.
22. syyskuuta 2010
La fin absolue du monde
PAHA OLLA.
Mun möröt ja painajaiset ja pirut tarttuu mua taas niskasta kiinni ja kaataa korvaan kaikki ne pahat kivuliaat ilkeät satuttavat surulliset itkuiset sanat. Miksen mä voi ikinä unohtaa lopullisesti? jostain ne jutut tulee aina mieleen. Kun istun bussissa ja katson kun sade sumentaa ikkunan, kun kuuntelen jotakin tiettyä kappaletta, kun kävelen kaupungissa ja nään oman pääni näyteikkunasta. Mä en jaksa enää auttakaa nyt lääkkeet herrajumala mä tarvitsen vain lämpöä ja läheisyyttä.
2. syyskuuta 2010
It is not the end of the World.
Rakastan sitä tunnetta kun ei ole syönyt mitään. Tärisyttää ja maailma näyttää hassulta. Ajattelee että kyllä tää tästä. Ei mulla ole muutakaan enää. Ehkä vielä joku päivä on. Mutta sitä odotellessa.
28. elokuuta 2010
Aina jos oon onneton oon elos.
H e i
ihan oikeesti. Älkää yrittäkö enää kusettaa mua. Kyllä minä nyt huomaan etten ole kovin pidetty. Ei teidän tarvitse silkasta kohteliaisuudesta muuta väittää. Enköhän mä ole jo tottunut siihen että näin käy. Totta puhuen, en ole. Mutta minkäs teet. En mä ole teille vihainen. Itselleni vain. Siitä että menin laskemaan mun suojaukset alas ja luottamaan taas ihmisiin. Luulis että olis jo sadasta kerrasta oppinut. Mutta eipä tietenkään. Ehkä nyt vihdoin tällä kertaa. Yritän mahdollisimman nopeasti hävitä teidän kintuistanne pyörimästä. Se vaan vie hetken. Sen jälkeen on taas rauha maassa ja ihmisillä yhäti paha tahto. Mihinkäs me muka muututtais. Niinpä, ei mihkään. Pyh.
26. elokuuta 2010
Tää on mun elämä, ei teidän.
"It's only after we've lost everything that we're free to do anything."
"You have to consider the possibility that God does not like you. He never wanted you. In all probability, he hates you."
"My philosophy of life is that I may die at any moment."
- Fight Club
Unelmatukka.
Unelmaelämä.
Unelma.
25. elokuuta 2010
Hello darkness my old friend, I've come to talk with you again.
Aamu:
- Kahvi
- 2 nektariinia 50 kcal
Lounas:
- Lämmin Kuppi (katkarapu) 110 kcal
Päivällinen:
- Näkkileipä 50 kcal
Ilta:
- Banaani 100 kcal
Se alkaa taas.
Masennuslääkitys siis. Ja muutamat muut asiat joista olen unohtanut kertoa. Esimerkiksi syömisongelmat. Vaikka no, jotkut niistä ovat henkilökohtaisia joten niitä on turha mainita. Mutta oli asia miten oli, ehkä tämä tästä. Saa nähdä. Sen lääkkeen sivuvaikutukset pelottaa ja kestää 2 viikkoa ennen kuin se alkaa vaikuttaa, jonka aikana ahdistus ja itsemurha-ajatukset saattavat lisääntyä. Katsotaan. Itsemurha-ajatuksia minulle ei onneksi ole. Ahdistusta kyllä.
ps. Sinä tekopyhä paska, turha on minulle vinkua asioista joita en tietääkseni tee ja aloittaa sitten itse kyseinen toiminta. Inhoan sua, vittu että oot roskaa.
ps. Sinä tekopyhä paska, turha on minulle vinkua asioista joita en tietääkseni tee ja aloittaa sitten itse kyseinen toiminta. Inhoan sua, vittu että oot roskaa.
23. elokuuta 2010
Why does it hurt?
Miksi minusta tuntuu siltä että olisi niin paljon parempi jos en olisi enää maisemissa? En tahdo kenellekään mitään pahaa, vain rauhaa ja hyvää oloa ja helppoa tunnetta. Mutta jostain syystä vaikuttaa siltä ettette te mitään muuta toivokaan kuin sitä että minuun koskisi. Ja mitä enemmän, sen parempi. En voi ymmärtää syitä teidän käytöksellenne. Ja joo, tarkoitan sinua. Kuka nyt ikinä oletkin siellä. Tahtoisin vain... Että menet pois.
pics via Tumblr.
21. elokuuta 2010
The Burning Heart
Minulla oli tänään todella mukava päivä. Eräs ystävä otti minusta kuvia sen valokuvauskurssia varten ja ainakin meidän mielestä ne onnistui kovin hyvin. En jaksaisi odottaa että näen lopputuloksen. Kyseinen puuha oli kyllä niin mukavaa että voisin tehdä sitä useamminkin. Sen jälkeen menin pyörimään muutaminen muiden kavereiden kanssa ja soitin eräälle etääntyneelle ystävälle, josta en ole aikoihin kuullut. Ei yksi hyvä päivä mitään muuta tietenkään, mutta sainpahan muuta ajateltavaa.
Huomenna siivoan, oikeasti. Aloitan omasta huoneestani ja sen jälkeen otan elämäni käsittelyyn. Syyssiivous tekee sille hyvää. Minua on riistetty niin paljon puolin ja toisin että tahdon pienen hengähdystauon tästä kaikesta. Vuosiin ei ole mikään ollut minun kohdallani pysyvää. Kaikki vain katoaa tai otetaan pois. Siksi pelkäänkin että tämäkin uusi, ihana ja minulle jo niin rakas ystävyyssuhde tuhotaan tavalla tai toisella ja minä jään jälleen kerran aivan yksin. Mutta sen näkee sitten.
Nyt lähden tupakoimaan ja katselemaan joskos näkisin vaikkapa tähdenlennon jotta voisin toivoa. Tai edes kuun.
17. elokuuta 2010
I can see that what we have is a problem here.
Hei olen pahasti kipeä. En tahdo enää mitään. En enää ihmisiä en ruokaa en elämää vain unta.
8. elokuuta 2010
We come out at NIGHT
Perjantai oli mahtava päivä. Mulla oli pitkästä aikaa hyvä olo toisten ihmisten seurassa. Yleensä olen vaan kotona ja mietin miten perseestä olenkaan. Mutta perjantaina kaikki oli niin ihania ja kilttejä ja hauskoja ja herttasia että mä vähän niinku sulin ja laskin mun suojauksen alas, jota yleensä tarvitsen että pärjään. Älkää jättäkö mua enää yksin. Mä en varmaan kestäisi sitä. Tarvitsen teitä enkä kilpiä. Ja varsinkin sinua.
27. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






























