26. marraskuuta 2011

7 random facts

En taaskaan saa nukuttua painajaisten takia. Unet, joissa joudun vedenpinnan alle saavat minut aina paniikin valtaan. Varsinkin jos mukana on ihminen josta välitän. Painajaisesta herättyäni suuntaan siis usein tietokoneelle pohtimaan elämän suuria kysymyksiä. Nyt en kuitenkaan koe olevani oikeassa mielentilassa kestääkseni sitä, joten tympääntyneenä omaan itseeni ja vikoihini päätin tehdä tämän jo pienen ikuisuuden blogeissa pyörineen "seitsemän satunnaista faktaa" -haasteen. Todella mielenkiintoista, mutta lets give it a go.

1. Mun koti on Mariankatu. Ei mun kämppä, ei mun luokse, ei meille. Mariankadulle, Mariankadulla, you know.

2. Juon tosi paljon mehua. En juurikaan välitä limsoista tai muista sellaisista. Ja mehun pitää olla tiivistettä, ei sitä valmista juomaa. Mun kaapeista löytyy varmaan miljoona tyhjää mehukattikanisteria koska mä en tiedä minne ne pitää viedä.

3. Olen hirveä kielioppinatsi. Sen takia mun on erittäin vaikea ottaa tosissaan/arvostaa/pitää vertaisenani ihmistä, joka ei osaa yksinkertaisia kielioppisääntöjä, tekee alkeellisia yhdyssanavirheitä, lyhentää sanoja raivostuttavaan muotoon (esim. jotain > jtn) ja/tai kirjoittaa murteellisesti esimerkiksi jättämällä kaksoiskonsonantit kokonaan pois. En ole kuitenkaan sokea omille virheilleni ja saatan pohtia jopa puoli tuntia melko simppelin lauseen rakennetta ja oikeellisuutta. Tyhmä minä.

4.  Ihmiset saa minut vaivautuneeksi. Olen todella huono sosiaalisissa tilanteissa enkä pysty käsittämään miksi kiinnostan toisia niin valtavasti. Lähes jokaikinen päivä saan kuulla kuinka erikoinen, mielenkiintoinen ja ihmeellinen olen. sano mikä tässä on ihmeellinen. En itse koe olevani mikään special snowflake enkä tahdokaan olla sellainen.

5. Innostukseni on kausiluontoista. Kirjat, elokuvat, sarjat, nettisivut, piirtäminen, kirjoittaminen, sarjakuvat, kaikilla on oma jaksonsa. Ja edellämainitutkin voi eritellä vielä vaikka kuinka moneen luokkaan. Joskus innostun piirtämisestä niin että raahaan luonnoskirjaa joka paikkaan ja olen jatkuvasti kynä kädessä enkä pysty nukkumaan sormien syyhyämisen takia. Sitten se vain loppuu. Internettiä selatessani saatan törmätä mielenkiintoiseen mangaan jota luen silmät ristissä seuraavat kahdeksan tuntia putkeen, menen nukkumaan ja unohdan kyseisen sarjakuvan olemassaolon täysin.

6. Peilit ja pimeys ei sovi yhteen. Kaivonkansille ja junanraiteille ei saa astua. Punaisia päin ei kävellä ja aina kuljetaan suojatien yli jos sellainen vain on. Avaimien mukanaolo tarkistetaan päivän aikana ainakin kaksikymmentä kertaa. Suihkussa ei voi seisoa. Elämän pieniä pakkomielteitä.

7. Tuntuu hassulta kun asiat on hyvin. Mutta nyt on ikävä sitä toista. Ja tekee mieli tupakkaa. Ja kello on kuusi lauantaiaamuna ja olen Vilniemellä mun äidin koneella.

14. marraskuuta 2011

Minä sanon että olen rakastunut sinuun

Lähdit taas. Täällä tuntuu niin tyhjältä kun et ole vieressä metelöimässä. Tekemässä selväksi että olet olemassa, tässä ja nyt, minun kanssani. Kaipaan sitä miten hellit, pidät vieressä ja paijaat. Sitä miten puristat niin kovaa että huudan kivusta, kynsiäsi selässäni ja kättäsi suullani. Mustelmia ja naarmuja sinun jäljiltäsi. Sitä ihanaa rakastavaa mieletöntä ihmistä joka olet. 

Mä haluan että tämä toimii. Tahdon sun kanssa lapsia, tahdon kaikki ne kadotetut päivät, videopelit, piirretyt, päiväunet, sunnuntait sängyssä, aamukahvit yhdessä, kiukuttelut, ilot ja surut. Piirrustuksia, hyväilyjä, keksejä, joulukirkko, kirjastoja ja museoita, kamalat humalat ja yhteiset suunnitelmat. Tahdon myöhästyä koulusta sinun takiasi, tahdon juosta lumisateessa sinua pakoon, tahdon kokea ensimmäisen junamatkani kanssasi. Ulkomaanmatkoja, taidegallerioita, kirpputoreja, uusien kirjojen tuoksu, kynän rapina paperilla, erikoinen musiikkisi. Rajua seksiä ja hankalia kylpyjä yhdessä. Nauramista ihan kaikelle. 

Sinä olet se mistä elän. En usko että olet koskaan nähnyt minua näin vilpittömän onnellisena, hymyilemässä kaikissa valokuvissa, ilman sitä kasvojen takaa paistavaa tuskaa jota en koskaan onnistunut kunnolla piilottamaan. Anna tämän jatkua. Koska jos lähdet taas, minä kuolen.




4. marraskuuta 2011

Hushabye

En pidä muistoista. Ne tekee niin kipeää. En tahdo enää uusia muistoja. En aikoihin. Mieluummin turruttaisin itseni jokapäiväisyyksillä kuin tekisin mitään joka jää jollain tavalla mieleen. Herätys, töihin, työkaverit, kotiin, kirjoja, pelejä, ruokaa, lääkkeitä, unta. Seuraavana päivänä sama uudelleen. Viikonloppuna yksin alkoholia, pelejä, kirjoja, paljon unta. Uusi viikko alusta. Ehkä perhettä aina toisinaan. 

Mutta ihmiskontakteja? Ei. Tee saatte minut elämään ja kokemaan. Enkä ole valmis siihen. En pysty siihen.

Se sattuu liikaa.