Spooky scary skel@ons

Katson animea. Syön riisiä. Juon jääteetä. Pelaan The Sims 2. Piirrän narkkareita. Käyn koulussa. Luen nettisarjakuvia.

Siinä mun päivät pähkinänkuoressa. Tiedän että olen tylsä. Masentava. Hankala. Ilkeä. Välinpitämätön. Mutta kun en mä ole oikeasti. Väsähtänyt vain. On niin monia ihmisiä joita tahdon nähdä, niin monia asioita joita haluan tehdä. Muta jostain syystä energia riittää tällaiseen välttämättömään paskaan. On niin paljon helpompaa olla himassa ja jammailla pyjamassa. Lähteä sitten kouluun kun alkaa jo hämärtää. Leikkiä siellä etten oikeasti ole olemassakaan, ei mua kukaan huomaa. Se toimii paljon paremmin näin. 

kyllähän mä tiedän ettei se pidemmän päälle voi jatkua. Mutta siihen asti olen ihan tyytyväinen.

Ps. Palkinnoksi suklaamuffinseja sille joka saa kiskottua minut ulos talostani.

BABBLEBABBLEBITCHBITCHREBELREBELPARTYPARTY

Vitun neiti, itkupilli prinsessa, kiukutteleva vainoharhainen ikäloppu. Et tahdo tehdä mitään etkä nähdä ketään. Jää sitten saatana sisään, lukkiudu huoneesees, rakenna linnoitus sohvatyynyistä ja matoista, syö muroja ja hekottele itseksesi kun kukaan ei ymmärrä sua. Syrjäydy ystävistäs, eihän nekään kunnolla tajuu sua, sitä miten hieno ja erikoinen oot. Vitut. Et sä ole mikään maailmaa muuttava tekijä, oot vaan pyörä tai ratas tai ruuvi koneistossa, joka pärjää ilmankin. Käy vaan iltalukiota koska oot niin vitun ylpee ja vaikee ja vittumainen etkä tule toimeen normaalien ihmisten kanssa. Ole niin ylevä ja omanarvontuntonen, laihduta vaikka kymmenen kiloa ja vedä sitä nollaskolaas, kunhan vaan tukit suus. Koska tajuat, että ihmiset ei oo sulle ilkeitä?  Ne vaan yrittää auttaa sua että laskeutuisit niistä pilvilinnoistas, vaikka sitten pää edellä. Saatana.