22. syyskuuta 2010

La fin absolue du monde

PAHA OLLA. 

Mun möröt ja painajaiset ja pirut tarttuu mua taas niskasta kiinni ja kaataa korvaan kaikki ne pahat kivuliaat ilkeät satuttavat surulliset itkuiset sanat. Miksen mä voi ikinä unohtaa lopullisesti? jostain ne jutut tulee aina mieleen. Kun istun bussissa ja katson kun sade sumentaa ikkunan, kun kuuntelen jotakin tiettyä kappaletta, kun kävelen kaupungissa ja nään oman pääni näyteikkunasta. Mä en jaksa enää auttakaa nyt lääkkeet herrajumala mä tarvitsen vain lämpöä ja läheisyyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti