Katson animea. Syön riisiä. Juon jääteetä. Pelaan The Sims 2. Piirrän narkkareita. Käyn koulussa. Luen nettisarjakuvia.
Siinä mun päivät pähkinänkuoressa. Tiedän että olen tylsä. Masentava. Hankala. Ilkeä. Välinpitämätön. Mutta kun en mä ole oikeasti. Väsähtänyt vain. On niin monia ihmisiä joita tahdon nähdä, niin monia asioita joita haluan tehdä. Muta jostain syystä energia riittää tällaiseen välttämättömään paskaan. On niin paljon helpompaa olla himassa ja jammailla pyjamassa. Lähteä sitten kouluun kun alkaa jo hämärtää. Leikkiä siellä etten oikeasti ole olemassakaan, ei mua kukaan huomaa. Se toimii paljon paremmin näin.
kyllähän mä tiedän ettei se pidemmän päälle voi jatkua. Mutta siihen asti olen ihan tyytyväinen.
Ps. Palkinnoksi suklaamuffinseja sille joka saa kiskottua minut ulos talostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti