Step one you say we need to talk.

I am dying of loneliness.

Mä olen aina ollut vähän syrjäytyvä ja viihtynyt omissa oloissani, joskus vähän liikaakin. Mutta nyt ei ole enää kyse sellaisesta yksinäisyydestä. Mulla ei ole täällä Kotkassa ystäviä, vain muutama kaveri. En tiedä voiko niitä kutsua edes sillä nimellä. Nykyisin olen siis pääasiallisesti yksin himassa tai sitten Jaakossa piirtämässä. Joskus turhaudun niin pahasti etten tahdo liikkua minnekään mutta silti joku vietti ajaa minut ulos ja ihmisten pariin, vaikka sitten vaihtaisinkin vain pari sanaa joidenkin tuttujen kanssa. En tahdo olla yksin. Tahdon jonkun joka on minun kanssa ilman että sitä tarvitsee sopia kolme päivää etukäteen ja sitten vielä siirtää kahdella päivällä odottamattomien juttujen takia. En tiedä. Ehkä mä olen sellaisessa elämäntilanteessa etten pärjää täysin yksin. Mutta kai sitä haluaa leikkiä vahvaa ja pitää nää jutut sisällä. Olen muutenkin melko pidättyväinen kertomaan omista jutuistani.

Pahoittelen jos vaikutan itsesääliseltä paskalta. Mutta tämä nyt on ainut paikka minne voin edes vähän purkaa tuntojani.