"Hey Michel how's life are you ok
I wonder if you ever think of me"
I wonder if you ever think of me"
Minulla on sua ikävä. Suuri. Siitä on vasta kaksi viikkoa mutta se tuntuu niin paljon pidemmältä. Tahdoin soittaa sulle eilen. Tuntui niin pahalta, jotain oli sattunut. Mutta en kuitenkaan tehnyt niin. Kai ajattelin että se olisi luovuttamista. En tahdo kuulla ääntäsi siinä pelossa etten kuule mitään muuta kuin sen ikävän välinpitämättömyyden. Se olisi vain pahentanut asiaa. Antaisin aika paljon jos pystyisin unohtaa sinut. Vaikka vain siihen asti kunnes olet taas oma itsesi ja välität.
Tavataan taas. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti