Mä pelkään. Mä pelkään niin paljon tällä hetkellä. Olet ollut niin ihana. Aivan erilainen kuin ennen. Kiltti, huolehtiva, välittävä. Mä pelkään että olen tottunut siihen. Että odotan sitä vastaisuudessakin. Entäpä jos olet taas sama kylmä välinpitämätön itsesi seuraavalla kerralla? Se murskaisi mut taas, tällä kertaa ehkä lopullisesti. Sä et saisi tehdä näin. Joku päivä mä en enää kestä sun mielialanvaihteluita. Ja mitäköhän sitten tapahtuu? Ehkä mä pääsen yli. Totean etten ansaitse sun kaltoinkohtelua. Tai sitten menetän kaiken toivon ja päädyn takaisin alkuun. Siksi ihmisraunioksi joka en enää koskaan tahdo olla.
Mä tarvitsen vastauksia. Kerro mulle mitä sä haluat. Ehkä me voidaan yhdessä keksiä jokin ratkaisu. Loppujen lopuksi en kuitenkaan vaadi kovin paljoa. Vain sitä etten enää pelkäisi. En mä olisi sinulle millään lailla paha. Hyvää vain. Toivottavasti sinäkin huomaat sen joskus. Afterall, ei me olla niin kovin erilaisia. Täydellisen epätäydellisiä molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti