I had the coolest dreams to be someone somebody really needs in a metro bus whatever anxious without you you help them get through make em feel better.
Noin kirjoitin heti päiväunien jälkeen että muistaisin kyseisen unen varmasti tarkkaan. En osaa sanoa koska viimeksi olisin tullut niin vilpittömän iloiseksi asiasta, joka ei ole millään tavalla toisen ihmisen aiheuttamaa tai niihin liittyvää. Mä vaan hymyilin ja lähdin ulos. Kaikki tuntui vähän aikaa niin kovin erilaiselta. En tiedä.
Mä nautin muutenkin tänään. Auringonpaisteesta, sen villapaidasta ja tuoksusta mikä siihen on tarttunut, hyvästä kirjasta ja piirtämisestä. Kyllähän mä vieläkin pelkään. Ja tiedän että ihan koska vaan saattaa tapahtua jotakin mikä masentaa mut ja vetää pikkuisen alaspäin. Mutta en mieti sitä vielä. Tulkoon mitä tulee, ja kun se tulee.. Niin, sitä en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti