Minä sanon että olen rakastunut sinuun

Lähdit taas. Täällä tuntuu niin tyhjältä kun et ole vieressä metelöimässä. Tekemässä selväksi että olet olemassa, tässä ja nyt, minun kanssani. Kaipaan sitä miten hellit, pidät vieressä ja paijaat. Sitä miten puristat niin kovaa että huudan kivusta, kynsiäsi selässäni ja kättäsi suullani. Mustelmia ja naarmuja sinun jäljiltäsi. Sitä ihanaa rakastavaa mieletöntä ihmistä joka olet. 

Mä haluan että tämä toimii. Tahdon sun kanssa lapsia, tahdon kaikki ne kadotetut päivät, videopelit, piirretyt, päiväunet, sunnuntait sängyssä, aamukahvit yhdessä, kiukuttelut, ilot ja surut. Piirrustuksia, hyväilyjä, keksejä, joulukirkko, kirjastoja ja museoita, kamalat humalat ja yhteiset suunnitelmat. Tahdon myöhästyä koulusta sinun takiasi, tahdon juosta lumisateessa sinua pakoon, tahdon kokea ensimmäisen junamatkani kanssasi. Ulkomaanmatkoja, taidegallerioita, kirpputoreja, uusien kirjojen tuoksu, kynän rapina paperilla, erikoinen musiikkisi. Rajua seksiä ja hankalia kylpyjä yhdessä. Nauramista ihan kaikelle. 

Sinä olet se mistä elän. En usko että olet koskaan nähnyt minua näin vilpittömän onnellisena, hymyilemässä kaikissa valokuvissa, ilman sitä kasvojen takaa paistavaa tuskaa jota en koskaan onnistunut kunnolla piilottamaan. Anna tämän jatkua. Koska jos lähdet taas, minä kuolen.