En pidä muistoista. Ne tekee niin kipeää. En tahdo enää uusia muistoja. En aikoihin. Mieluummin turruttaisin itseni jokapäiväisyyksillä kuin tekisin mitään joka jää jollain tavalla mieleen. Herätys, töihin, työkaverit, kotiin, kirjoja, pelejä, ruokaa, lääkkeitä, unta. Seuraavana päivänä sama uudelleen. Viikonloppuna yksin alkoholia, pelejä, kirjoja, paljon unta. Uusi viikko alusta. Ehkä perhettä aina toisinaan.
Mutta ihmiskontakteja? Ei. Tee saatte minut elämään ja kokemaan. Enkä ole valmis siihen. En pysty siihen.
Se sattuu liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti