Tuntuu, ettei minusta koskaan tule mitään. En varmaan edes halua olla mitään. Ehkä haluan vain jäädä tämmöiseksi. Ei minusta ole saavuttamaan mitään. Mutta jos en yritä saavuttaa jotakin, jos en edes esitä, minä menetän taas kaiken. En tiedä välitänkö siitäkään enää. Välitänkö loppujen lopuksi mistään.
Aina minulla on joku huonosti. Aina tämä on tällaista. Leikitään iloista. Leikitään että minulla on jotain sanottavaa ja annettavaa. Leikitään että minä olen persoona. Leikitään että näen jotakin. Vaikka sisällä on vaan tyhjää. Ei mikään ihme että olen ihmisiä kohtaan joko sairaalloisen pakkomielteinen tai täydellisen välinpitämätön. Kun ei oma itse kelpaa millään.
Ja aamulla oli vielä ihan hyvä olo. Nyt vaan itkettää. Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti