Mua pelottaa. ihan valtavasti. Jonnekin mun vatsan ja sydämen välille on asettunut musta ja kylmä möykky joka syytää pelkoa kaikkialle mun vartaloon ja mieleen. Vaikka se sanoo rakastavansa mä pelkään silti. Että nyt kun se on takaisin siellä kaukana se unohtaa minut taas. Että nyt sillä onkin taas ikävä jotain toista eikä minua. En varmaan koskaan opi luottamaan siihen. Ja mä kyllä kovasti tahtoisin. Ihan oikeasti.
Mä en taaskaan pääse näkemään sitä yhtä usein kun tahtoisin ja olisi hyväksi meille. Ja se pääsee taas livahtamaan mun käsien välistä ja jättää mut yksin hapuilemaan pimeään. Ja mä vielä lupasin itselleni ja muille ettei niin pääse enää ikinä tapahtumaan koska viime kerta oli tappaa minut. Mutta silti mua pelottaa.
Voi kun tämä menisi hyvin. Voi kun mä en taas pilaisi kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti