Mun pään sisällä asuu tyttö. Se on hirveän vihainen ja onneton. Se on kokenut niin paljon vääryyttä että sen tekee mieli lyödä kaikkia. Mutta se lyö vain minua. Se lyö minua niin kovaa että menen piiloon siltä. Se on niin vihainen ja surullinen että se itkee raivosta ja huutaa ja potkii. Se on pelottavan vahva. Menen siltä piiloon ja silloin se ottaa vallan. Se on ilkeä ja inhottava ja se tekee kamalia asioita. Koska siihen särkee niin kovasti. Sitä on satutettu ja potkittu ja lyöty maahan. Kun se ottaa vallan, mä menen pinnan alle piiloon. Mutta mä en jaksa enää pakoilla sitä.
Sitä tyttöä pitäisi halata ja rutistaa ja pitää hyvänä. Sille pitäisi näyttää tähdet ja keväiset metsät ja viedä se kalliolle huutamaan keuhkojen täydeltä jotta kaikki se viha ja raivo ja suru lähtisi pois ja antaisi sille tytölle rauhan. Sen pitäisi saada itkeä jonkun olkapäätä vasten ettei sen tarvitsisi purkaa kaikkea vihaansa minuun. Mutta se on vaikeaa koska ei se tyttö tiedä vielä miten hyvää se tekisi. Jos se vaan laskisi irti.
Sitä vastaan on raskasta taistella. Se vie multa kaiken elintilan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti