Tänään minä en jaksa. En luultavasti huomennakaan. Kaikki mitä teen tuntuu jotenkin turhalta ja väsyttävältä. En minä halua nähdä ketään tai olla sosiaalinen tai leikkiä ettei tunnu pahalta. Jos minun ei tarvitsisi nousta töihin joka päivä, luulen että nukkuisin tyytyväisenä kemiallisesti vahvistettua unta ja näkisin hienoja juttuja. Ei olisi pakko miettiä mitään. Voisin uskotella itselleni että kaikki on hyvin.
Mihin katosi elämänhalu? Mikä kohta minussa on vikana kun en kykene nauttimaan enää? En samoista asioista. Päivät menevät eteenpäin vauhdilla ja minä olen vielä tässä. Pyöriviä maisemia, mutta minä olen jumissa. Voinko minäkin päästä liikkeelle? Miten? En minä osaa, en minä tiedä kuinka.
Eilen kävelin yhdeksän kilometriä. Tänään en pääse. Koska minä en osaa lähteä kodistani peitteiden alta jos sinne päädyn. Ja niin minä varmaan teen, tänään ja huomenna myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti