Minun piti kirjoittaa toinen osa "Olen, siis hengitän" -postausta. Mutta en osaa. En vain pysty siihen. Vaikka aloittaisin miljoona kertaa, en silti osaa muotoilla sanoiksi kaikkia niitä tunteita ja ihmeellisen ihania ja kamalia hetkiä joita minulla on tuon ihmisen kanssa. Siitä ei vain voi kirjoittaa, se pitää kokea. Ja minä olen kokenut. Joten toista osaa ei siis tule. Noin, nyt se on sanottu ja minä voin jatkaa normaalisti tämän blogin parissa, joka on jäänyt taas pahasti huomiotta.
Tahdon vain sen villapaidan ja tuoksun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti