Itseviha. Miksen mä osaa olla kunnolla? Huulen sisäpuoli on pureskeltu riekaleiksi, ainakin kymmenen uutta mustelmaa ja koko kaulan kokoinen fritsu. Kuhmuja päässä ja kosketusarka solisluu. Että mä vihaan tätä mun sekoilua. Mutta en mä osaa muutakaan. Olen niin huono olemaan olemassa, en koskaan oppinut sitä. Joudun kirjoittamaan kämppäkaverillekin anteeksipyyntökirjeen kun mun suullinen ulosanti ei mitä ilmeisemmin toimi toivotulla tavalla.
Tätä tämä tulee olemaan seuraavat kaksi vuotta. Ainakin. Mä luulen että mun täytyy lopettaa mun lääkkeet. Ne pistää mun pääkopan ihan sekaisin.
Eikä tämäkään teksti edes onnistunut. Huoh. Yök. Lisää alkoholia. kohta mun suonissa virtaa veren sijasta vodka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti