Ihoni näyttää talvisen aamun auringonpaisteessa melkein valkoiselta. Samaa kermanvaaleaa muistikirjani sivujen kanssa. Meikkivoide on sävyltään liian lämmintä, mutta onneksi minä en sellaista tarvitsekaan. Ajattelin laittaa peruukin kaupunkimatkalle, mutta tajusin ajoissa sen muuttavan ulkonäköäni niin paljon, että Alkon myyjä olisi todennäköisesti kieltäytynyt myymästä minulle. Ja sehän ei käy.
Toisinaan harmittaa, että alkoholi näyttelee niin suurta osaa elämässäni. Jos osaisin, olisin ilman. Silloin minä olisin ihan tavallinen tyyppi, joka käy koulua eikä unohda tärkeitä tapaamisia, kirjoittaa tunneilla asiat ylös ja tekee läksyt. Mutta se ei ole oikein koskaan sopinut mulle. En mä osaa elää sillä tavalla.
Mun elämä koostuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti