Viha. Punaiset silmät. Vauva. Untuvainen höyhen ja kadotuksesta palanneet ristit. Taivas ja kolme tähteä. Tupakansavu aamuvalossa. Ajatus. Uusi ystävä, ja paras ystävä joka ei vastaa. Uusi ystävä ja minä joka en vastaa. Tyttö. Loppu, päätös tarinalle ja viha. Viinaa. Luetut kirjat. Vuosien takainen aarre. Piirrokset. Kysymys. Vastaus. Kurittomat hiukset ja lähettämätön viesti. Avaruus. Kello kuusi aamulla.
Voiko sitä edes kutsua elämäksi? Kun alat aamulla jossakin sudenhetken ja turvallisuuden välillä miettimään, kumman puolelle kallistut. Kun ihminen toteaa sinun olevan tulvillaan mustaa vettä. Kun mietit, tahdotko enää sitä mikä ennen tuntui unelmalta. Kun pelkäät viattomuuden puolesta. Pelkäät tahrivasi sen. Kun mietit oletko aarre vai noita. Se joka rakasti elämää liikaa muttei saanut sitä tarpeeksi. Vai se joka rakastaa itseään liikaa huomatakseen tukehtuvansa. Kun puhut peilikuvallesi puoli tuntia, yrität uskotella itsellesi että saat vielä jonakin päivänä tuulta siipiesi alle. Kun et tiedä, menetkö nukkumaan vai suihkuun itkemään. Vai juotko lisää viinaa turruttaaksesi pääsi.
Vielä yksi savuke.
Tyttö on sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti