"Vittu sua. Vittu sun kanssa. Vittu miks sun pitää olla tuollainen. Mitä sä muka voit välittää kenestäkään jos et välitä itsestäs paskan vertaa? Kerro mulle vittu se." Ei muistikuvia, ei kunnollisia. Saatoin kysyä kauhuissani "Mitä mä olen tehnyt?" kun katsoin verille raastettua ihoani. Taas. Aina. Muistikirja täynnä tekstiä josta ei saa selvää. Mitä mä olen ajatellut? Mitä mun päässä on liikkunut? Miten kauan se aikoo vihata minua ennen kuin leppyy. Mustekala ei voi ajaa polkupyörää, vaikka sillä on teoriassa kaikki siihen tarvittavat osat.
Piti mennä kouluun. En pysty. Ehkä sitten kun saan itseni parannettua. Sänky, joka muistuttaa hautaa. Kaikkine tyynyineen ja peittoineen. Kirjoja selän alla. Lattialla pitsa josta jaksoin yhden palan. Vyötäröltä ja reisistä kadonneet sentit. Selkäranka jota en tiennyt olevan olemassakaan. Viiniä, viinaa, rauhoittavia, pää sekaisin, pakko saada koska ei tätä kestä.
Joulunpunaiset kynnet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti