Taas sitä mennään, ojasta allikkoon. Isä teki vuosisadan typerimmän tempun ja passitti minut Kuopioon kun uskoi että täällä minut laitettaisiin lukkojen taakse. Jos se olisi hetkeksi pysähtynyt miettimään, se olisi tajunnut miten mahdottoman tyhmä se on. Koska minä olen aikuinen ihminen, joka on melkoisen hyvä puhumaan itsensä pois haastavista tilanteista, ei koko jutusta tullut yhtään mitään ja isä joutui lähtemään luu kädessä kotiin ja jättämään tyttärensä oman itsensä armoille. Joten tässä minä myhäilen tyytyväisenä sängyssä ja mietin seuraavaa siirtoani. Osa minusta haluaa parantua, mutta osa ei. Ja se jälkimmäinen osaa olla aika vahva.
Anteeksi äiti ja isä ja muut rakkaat. Tämä tyttö suuntaa pohjalle vielä kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti