En tahtoisi olla täällä. Tahtoisin pois. Alkoholijuomia on tarjolla vain viinilaatua, ja sehän ei minulle käy. Mieluummin joisin itseni pöydän alle jo nyt, mahdollisimman vahvoilla viinoilla. Aamupäivä meni hyvin, koska sain melkein heti alas istuttuani eteeni riisipuurolautasen lisäksi alkoholipitoista glögiä, jota oli vahvistettu entisestään parilla sentillä Leijonaa. Kurkkua poltteli ja korvensi, mutta mieluummin sitä kuin sydäntä. Myös yhden tähden jallu kohotti tunnelmaa ja olin vähän aikaa ihan siedettävä. Sitten taistelu alkoholista alkoi, joka sai minun sisareni, nyt ylennetty äidiksi, polttamaan päreensä ja minähän en siedä juuri ketään, joka arvostelee minun alkoholinkulutustani. Asia on minun omani, enkä tahdo että kukaan puuttuu siihen. Olin miten samanlainen kuin pappa tahansa, alkoholismini on asia, jonka ei pitäisi seisoa kivan perhejuhlan tiellä.
No, seisoopa kuitenkin. Minä olen täällä vain yhden surkeiden sattumusten sarjan vuoksi. Jos en olisi pudottanut puhelintani lumihankeen, olisin ehkä pystynyt puhumaan itseni irti koko joulusta ja viettämään pyhäni omassa sängyssäni makaillen ja elokuvia katsellen.
Ainut syy, lyhyesti ja ytimekkäästi (sanonta, jopka kiteyttää koko olemukseni), on se että minulla on velvollisuus. Siskon vauva, jonka sylikummi minä olen.
Tahtoisin tieää, mitä toisella puolella on.
Lupasin lähteä laitokseen vuoden alussa. En tahdo, koska laihtuminen on niin hyvällä mallilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti